Ähtärin seurakunnan historiaa

Ähtäri sai pitkän eräkauden jälkeen kiinteän asutuksensa 1550-luvulla. Ensimmäiset uudisasukkaat suuntasivat kirkkomatkansa ensin Pirkkalan, sitten Ruoveden kirkkoon. Kerrotaan, että varsinkin tärkeimpinä pyhinä lähetettiin mies kuulemaan kuulutuksia parin viikon eväät mukanaan. Pitkien kirkkomatkojen takia ähtäriläiset halusivat kuitenkin oman kirkkorakennuksen.

 

Ähtärin seurakunta perustettiin Ruoveden kappeliksi v. 1657. Seurakunnan toiminta alkoi tammikuun 20.päivänä 1651 Ruoveden kappelina. Ähtärin kappelikuntaan kuului aluksi vain 27 taloa. Ähtärin Alastaipale kuului aluksi Virroille. Ähtäriin kuului Lehtimäen ja Soinin pitäjien taloja.

Seurakunnan itsenäistyminen:

Kappeleiden itsenäistymisanomusten tekemistä voidaan koko maassa katsoa lisänneen v. 1843 asetus, joka salli anomuksen tehtäväksi muulloinkin kuin vain kirkkoherran viran avoimena ollessa. Kankaanpään tilalla pidettiin 27.12.1857 Virtain ja Ähtärin yhteinen pitäjänkokous, jonka yleinen mielipide oli, että Virtain ja Ähtärin kappelit, jotka kuuluivat Vaasan lääniin, oli siitä erotettava ja liitettävä Turun ja Porin sekä Hämeen läänien seurakuntiin. Kokous valitsi asiaa ajamaan kihlakunnankirjuri J.A.Nyströmin. Hän jätti tuomiokapituliin anomuksen, että Ähtärin ja Virtain kappelit erotettaisiin Ruoveden pastoraatista kirkkoherran viran tullessa seuraavan kerran haettavaksi; sekä Ähtäristä että Virroista toivottiin erillisiä kirkkoherraseurakuntia. Asiasta pidettiin yleinen pitäjänkokous Ruoveden kirkolla 22.8.1858. Ähtäriläiset toivoivat seurakunnastaan erillistä pastoraattia, tai, ellei tämä olisi mahdollista, että jatkuvasti saisivat kuulua Ruoveden pastoraattiin omana kappeliseurakuntanaan. Lopulta senaatista tuli päätös 14.3.1859, jonka mukaan Ähtäri ja Virrat muodostaisivat kaksi erillistä konsistoraalista seurakuntaa, kummatkin kolmanteen luokkaan kuuluvia. konsistoraalisissa seurakunnissa tuomiokapituli nimitti papin, imperiaalisissa ent. kuninkaallisissa, keisari-suuriruhtinas. Jälkimmäisiä olivat yleensä kaikki suuret seurakunnat. Tämä jako astuisi voimaan Ähtärin osalta, kun kappalaisen virka seuraavan kerran vapautuisi. Ähtärin kappalaisen virka lopetettaisiin, ja palkka siirtyisi uudelle kirkkoherralle, samoin asunto. Seurakunnalle kuuluisi pappilan rakentaminen ja ylläpito. Ähtärin seurakuntamuodon muutos todettiin Suomen Julkisissa Sanomissa 15.8.1859. Käytännöllinen toimeenpano pääsi kuitenkin toteutumaan vasta 1890-luvulla.

Ähtärin kirkot:

Ähtärin seurakunnan ensimmäinen kirkko oli 1600-luvulta, 15 kyynärää pitkä, 12 leveä ja korkeudeltaan 15 hirsikertaa räystääseen. Sakasti oli neljä kyynärää pitkä ja leveä pohjoisella sivustalla. Eteinen oli niin ahdas, ettei sinne mahtunut "jalkapuukaan". V. 1738 kappalainen ilmoitti käräjillä, että kirkko on niin rappeutunut, että se oli revittävä ja tilalle oli rakennettava uusi. Lisäksi se oli niin pieni, etteivät halukkaat mahtuneet sisälle samanaikaisesti.

Seuraava kirkko rakennettiin vuosina 1753-1756. Malliltaan se, kuten oli alun perin edellytettykin, tuli muistuttamaan Alavuden jonkin verran aikaisemmin valmistunutta kirkkoa, erityisesti sikäli, että siihen oli lisätty länsitornitapuli. Tämän Ähtärin toisen kirkon kustannusarvion laski vöyriläinen kirkonrakentaja Heikki Katilainen vuonna 1746. Kirkko purettiin vuonna 1846 ja käytettiin osaksi uuden rakennustarpeiksi.

Kolmannen kirkon rakentamisesta oli ollut puhetta koko 1800-luvun alkupuolen, mutta väliin oli tullut katovuosia ja isostajaostakin oli oma rasituksensa. Uuden kirkon paikka määrättiin vuonna 1837 suurin pirtein entisen paikalle. Rakennusmestarina oli Jaakko Kuorikoski Kaustisista. Kirkko rakennettiin puusta ja valmistui vuonna 1846. Piirustukset oli laatinut E. Lohrmann. Malliltaan kirkko oli tornillinen pitkäkirkko, johon alttarin puolella liittyi ruonkohuonetta matalampi sakaristo. Kirkko edusti empiretyylin jälkeistä aikakautta, jolloin klassillinen muotomaailma vähitellen väistyi. Kirkko paloi salaman sytyttämänä vuonna 1935.

Seurakunnan nykyinen, neljäs kirkko rakennettiin 1937 arkkitehti Bertel Liljeqvistin suunnitelmien mukaan. 

Ähtärin nykyinen kirkko on Pohjanmaan kirkkoarkkitehtuurissa harvinainen 1930-luvulla rakennettu moderni pitkäkirkko. Kirkko hallitsee maisemallisesti kirkonkylän vanhaa ydintä, jonka liike- ja kaupparakennukset ovat säilyneet 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen asussa.

Ähtärin kirkko sijaitsee muuta maastoa korkeammalla Hankolankankaalla, yli 200 metrin korkeudessa merenpinnasta. Nykyinen vuonna 1937 valmistunut arkkitehti Bertel Liljeqvistin suunnittelema kirkko on järjestyksessä neljäs samalla paikalla. Kirkossa on istuintilaa 650 henkilölle. Vaaleaksi rapatun pitkäkirkon torni kohoaa 54 metrin korkeuteen. Kirkossa suoritettiin laaja peruskorjaus vuonna 1981. Vuoden 2010 valmistui kuparikaton uusiminen. Vuonna 2017, jolloin kirkko täytti 80-vuotta, kirkossa tehtiin sisäremontti.

Ähtärin kappalaiset:

Johan Collinus v.1702-1723

Daniel Collinus vt. 1719-1723, vakinainen 1723-1730

Simon Cannelin 1730-1753

Erik Perander 1753-1795

Isak Johan Hagelberg 1798-1812

Karl Gustaf Borenius 1815-1835

Karl Edvard Bergroth 1842-1890

 

Lukkarit:

Ähtärissä oli 1700-luvun loppupuolella lukkarina kappalaisen Erik Preanderin saman niminen poika, 1800-luvun alkupuolella Ouluvedellä asunut Elias Stephanius (kuoli 1826). Stephanius oli Ähtärin ensimmäinen suoneniskijä ja rokottaja. 

Seuraava lukkari oli Gustaf Enckell, lukkarin poika Lempäälästä, vuoteen 1830

Enckellin jälkeen lukkarin virassa oli Elias Stephaniuksen poika Herman Stephanius vuoteen 1843, jolloin hänet erotettiin virasta. Hänen jälkeensä lukkarina toimi Joel N. Liljelund, joka myös erotettiin virasta vuonna 1857. Benjamin Adler toimi lukkarina Liljelundin jälkeen.

Vanhan Ruoveden historia II:2 s. 338-359, 376-377

 

Kirkossa oleva kirkkotaide:

Professori Vilho Sjöströmin vuonna 1906 maalaama alttaritaulu on peräisin edellisestä, palaneesta kirkosta ja se kuvaa Jeesuksen vuorisaarnaa malleinaan ähtäriläiset ihmiset Ähtärijärven maisemissa. Kirkon katto- ja seinämaalaukset on tehnyt taiteilija Antti Salmenlinna.

Eteisen eli asehuoneen katossa kuvataan seurakunnan neljää kirkkoa ja lisäksi eräitä kirkollisia symboleja. Kirkosalissa kattoholvin alainen friisi kuvaa ihmissielun vaellusta vihan lapsesta ristin sovitusarmon osallisuuteen ja elävän Jumalan kasvojen eteen.

Urkuparven kaiteessa on Mooseksen historiaa esittävä kuvasarja. Urkufasadin kaariaukoissa on kauniisti taotut rautaportit.  Urkuparven kappelin puoleisella seinällä on lasimaalaus, jonka yläosassa on kaksi enkeliä, kuten kuorin viereisessä hartaushuoneen seinämaalauksessakin.

Kirkon holvikaaret