Kirkko

Kirkossa on istumapaikat 650 henkilölle. Kirkkoa varataan Palvelutoimiston kautta. Vuokraaminen konsertteja tai muita tilaisuuksia varten tapahtuu kanttorin kautta.

Urut: Ähtärin kirkossa on 35-äänikertaiset urkurakentamo Heins Heinrichin rakentamat urut, jotka otettiin käyttöön vuonna 1982. Urkujen raken

Ähtärin seurakunnan historiaa:

Ähtärin seurakunta perustettiin Ruoveden kappeliksi v. 1657. Ähtärin Alastaipale kuului aluksi Virroille. Ähtäriin kuului Lehtimäen ja Soinin pitäjien taloja.

Kappeleiden itsenäistymisanomusten tekemistä voidaan koko maassa katsoa lisänneen v. 1843 asetus, joka salli anomuksen tehtäväksi muulloinkin kuin vain kirkkoherran viran avoimena ollessa. Kankaanpään tilalla pidettiin 27.12.1857 Virtain ja Ähtärin yhteinen pitäjänkokous, jonka yleinen mielipide oli, että Virtain ja Ähtärin kappelit, jotka kuuluivat Vaasan lääniin, oli siitä erotettava ja liitettävä Turun ja Porin sekä Hämeen läänien seurakuntiin. Kokous valitsi asiaa ajamaan kihlakunnankirjuri J.A.Nyströmin. Hän jätti tuomiokapituliin anomuksen, että Ähtärin ja Virtain kappelit erotettaisiin Ruoveden pastoraatista kirkkoherran viran tullessa seuraavan kerran haettavaksi; sekä Ähtäristä että Virroista toivottiin erillisiä kirkkoherraseurakuntia. Asiasta pidettiin yleinen pitäjänkokous Ruoveden kirkolla 22.8.1858. Ähtäriläiset toivoivat seurakunnastaan erillistä pastoraattia, tai, ellei tämä olisi mahdollista, että jatkuvasti saisivat kuulua Ruoveden pastoraattiin omana kappeliseurakuntanaan. Lopulta senaatista tuli päätös 14.3.1859, jonka mukaan Ähtäri ja Virrat muodostaisivat kaksi erillistä konsistoraalista seurakuntaa, kummatkin kolmanteen luokkaan kuuluvia. konsistoraalisissa seurakunnissa tuomiokapituli nimitti papin, imperiaalisissa ent. kuninkaallisissa, keisari-suuriruhtinas. Jälkimmäisiä olivat yleensä kaikki suuret seurakunnat. Tämä jako astuisi voimaan Ähtärin osalta, kun kappalaisen virka seuraavan kerran vapautuisi. Ähtärin kappalaisen virka lopetettaisiin, ja palkka siirtyisi uudelle kirkkoherralle, samoin asunto. Seurakunnalle kuuluisi pappilan rakentaminen ja ylläpito. Ähtärin seurakuntamuodon muutos todettiin Suomen Julkisissa Sanomissa 15.8.1859. Käytännöllinen toimeenpano pääsi kuitenkin toteutumaan vasta 1890-luvulla.

Ähtärin seurakunnan ensimmäinen kirkko oli 1600-luvulta, 15 kyynärää pitkä, 12 leveä ja korkeudeltaan 15 hirsikertaa räystääseen. Sakasti oli neljä kyynärää pitkä ja leveä pohjoisella sivustalla. Eteinen oli niin ahdas, ettei sinne mahtunut "jalkapuukaan". V. 1738 kappalainen ilmoitti käräjillä, että kirkko on niin rappeutunut, että se oli revittävä ja tilalle oli rakennettava uusi. Lisäksi se oli niin pieni, etteivät halukkaat mahtuneet sisälle samanaikaisesti. Seuraava kirkko rakennettiin vuosina 1753-1756. Malliltaan se, kuten oli alun perin edellytettykin, tuli muistuttamaan Alavuden jonkin verran aikaisemmin valmistunutta kirkkoa, erityisesti sikäli, että siihen oli lisätty länsitornitapuli. Tämän Ähtärin toisen kirkon kustannusarvion laski vöyriläinen kirkonrakentaja Heikki Katilainen vuonna 1746. Kirkko purettiin vuonna 1846 ja käytettiin osaksi uuden rakennustarpeiksi. Kolmannen kirkon rakentamisesta oli ollut puhetta koko 1800-luvun alkupuolen, mutta väliin oli tullut katovuosia ja isostajaostakin oli oma rasituksensa. Uuden kirkon paikka määrättiin vuonna 1837 suurin pirtein entisen paikalle. Rakennusmestarina oli Jaakko Kuorikoski Kaustisista. Kirkko rakennettiin puusta ja valmistui vuonna 1846. Piirustukset oli laatinut E. Lohrmann. Malliltaan kirkko oli tornillinen pirkäkirkko, johon alttarin puolella liittyi ruonkohuonetta matalampi sakaristo. Kirkko edusti empiretyylin jälkeistä aikakautta, jolloin klassillinen muotomaailma vähitellen väistyi.

Ähtärin kappalaiset:

Johan Collinus v.1702-1723

Daniel Collinus vt. 1719-1723, vakinainen 1723-1730

Simon Cannelin 1730-1753

Erik Perander 1753-1795

Isak Johan Hagelberg 1798-1812

Karl Gustaf Borenius 1815-1835

Karl Edvard Bergroth 1842-1890

Vanhan Ruoveden historia II:2 s. 338-359

nesuunnitelman on laatinut lahtelainen diplomiurkuri Aimo Känkänen.